• Asiantuntijapalvelut

  • Asiantuntijapalvelut

 
 

1. Arkielämän taidot

Näkevä saa arkielämän taidot kotoa, näkövammainen ja hänen omaisensa tarvitsee tavallisesti ohjausta selvitäkseen arjesta.
Arkielämän taidot ovat näkevälle itsestään selviä ja oppii ne yleensä kotona. Ympäristömme ei ole kuitenkaan rakennettu näkövammaiselle. Niimpä näkövammaisen ja hänen läheisensä pitää oppia taitoja joilla korvata puuttuva näkö ja selvitä arkielämässä.

Näkövammaisuuteen liittyvät toiminnalliset vaikeudet voidaan periaatteessa kiteyttää kahteen perusongelmaan: liikkumiseen ja tiedonsaantiin. Näkövammaisen on vaikea liikkua paikasta toiseen, joten ongelmia seuraa sekä kotona että kodin ulkopuolelle. Tiedonsaanti sen sijaan on monimutkaisempi asia. Ydinkysymys on se, ettei näkövammainen voi saavuttaa sitä informaatiota, jonka näkevä henkilö kerää silmillään.

Tässä verkkomateriaalissa käytetään termiä "Toimiva arki", jolla tarkoitetaan arkielämän taitoja. Se sisältää sekä itseen, kotiin että kodin ulkopuolelle liittyviä taitoja, joita näkövammainen aikuinen henkilö tarvitsee selvitäkseen itsenäisestä asumisesta ja siihen liittyvästä elämän hallinnasta.

Toimiva arki kuvaa aikuisen ja nuoren ihmisen näkökulmasta mm. itsenäisten elämän taitoja. Toimiva arki pitää sisällään paljon erilaisia asioita, joita ei tässä materiaalissa käydä tyhjentävästi läpi. Liikkumis- ja pistekirjoitustaito on jätetty materiaalin ulkopuolelle, sillä niihin perehdytään toisaalla. Materiaalissa ei liioin käsitellä työhön tai opiskeluun liittyviä taitoja, joihin toki arkielämän taidot välillisesti liittyvät.

Itsenäisen elämän taidoista käytetään lyhennettä IET. IET -termin synonyyminä käytetään myös käsitettä ADL, joka on peräisin vastaavasta englanninkielisestä termistä. Toisinaan käytetään myös nimikettä arkiaskareet. Käsite IET (itsenäisen elämän taidot) on luonteeltaan virallisempi ja kattavampi.

Termi itsenäinen ansaitsee tulla erikseen huomioiduksi. Vammaisten henkilön kohdalla on monia toimintoja, joihin hän voi tarvita apua, mutta tilanteeseen liittyvä päätöksenteko on kuitenkin henkilöllä itsellään. Tällöin voidaan käyttää termiä itsenäinen, vaikka henkilö ei toimisikaan yksin. Sama huomio on syytä tehdä myös käsitteen yksilöllinen kohdalla. Jos jokin tukitoimenpide toteutetaan yksilöllisesti, se ei välttämättä tarkoita, että vammainen on tilanteessa yksin. Esimerkkinä voisi olla kuljetuspalvelu: kuljetuspalvelu voidaan toteuttaa yksilöllisesti, mutta käytännössä vaikka kimppakyytinä, ja silti ratkaisu on räätälöity yksilöllisesti vammaiselle.

Avustaminen ja opastaminen ovat myös käsitteitä, joita mielellään käytetään toistensa vastineina puhuttaessa näkövammaisista. Avustaminen on laajempi käsite kuin opastaminen. Opastaminen on näkövammaisen auttamista paikasta toiseen. Avustamisesta on kysymys esimerkiksi silloin, kun autetaan näkövammaista vaateostoksilla. Tällöin avustaja ottaa myös vastuuta valinnasta ja kertoo muutakin kuin värin, koon ja hinnan.