• Asiantuntijapalvelut

  • Asiantuntijapalvelut

 
 

4.2.11 Häikäistyminen

Häikäistyminen on tavallista siirryttäessä hämäräastä valoisaan ennenkuin silmät tottuu muuttuneeseen valaistukseen. Näkövammaisen häikäistymisherkkyys on yleensä suuri.


Jokainen ihminen häikäistyy. Kun puhutaan näkövammaisen henkilön häikäistymisherkkyydestä, tarkoitetaan kohonnutta häikäistymisherkkyyttä. Yleensä tila on sellainen, että kirkkaalla ilmalla liikkuminen ilman asian­mukaisia absorptiolaseja ei ole mahdollista.

Häikäistymisherkkyyden mittaaminen ja arviointi on toinen valoon ja näkemiseen liittyvä asia, jota ei ole juurikaan voitu tutkia ennen valohuoneen kehittämistä. Ajatuksena testissä on tehdä useita nopeita valon lisäyksiä, joiden avulla saadaan esiin henkilön häikäistymisraja. Rajoja verrataan normaalinäköisten keskimääräisiin häikäistymisrajoihin.

Häikäisystä puhutaan usein kiusahäikäisynä tai estohäikäisynä. Kiusahäikäisy tarkoittaa tilaa, jossa häikäisy haittaa näkemistä ja aiheuttaa epämukavan tilanteen. Tällöin kuitenkin näkeminen on vielä mahdollista. Estohäikäisyllä taas tarkoitetaan tilaa, jossa häikäisy on niin voimakasta, että se estää muun näkemisen. Ilmiö on samantapainen kuin pokkarikameralla auringosta otettu valokuva: aurinko on kyllä kirkas, mutta kaikki muu on mustaa.

Havainnekuva: Kiusahäikäisy Havainnekuva: Estohäikäisy ikkunan edessä

Kuvat 22 ja 23. Vasemmalla esimerkki kiusahäikäisystä ja oikealla estohäikäisystä.

Auringonvalon häikäisevä ominaisuus silmässä perustuu valon taittumiseen. Auringosta tuleva valkoinen valo voidaan jakaa punaiseen, keltaiseen ja siniseen aallonpituuteen, ja sinistä aallonpituutta tulee ylivoimaisesti eniten. Lisäksi tiedetään, että sininen aallonpituus taittuu voimakkaimmin ja punainen heikoimmin. Toisin sanoen kun voimakkaimmin taittuva ja määrällisesti ylivoimainen sininen valo saavuttaa silmän, se taittuu silmän taittavissa osissa niin voimakkaasti, että se hajoaa silmässä. Aivan kuin osuessaan likaiseen auton ikkunaan valo tuntuu sumentavan koko ikkunan, tekee valo saman silmässä.

Normaali silmä pystyy sopeutumaan melko suuriinkiin valomäärän lisäyksiin suhteellisen hyvin. Pupilli supistuu, ja verkkokalvolla tapahtuu muutos valon kirkkauden aistimisessa eli tapahtuu adaptoituminen. Näkövammaisella henkilöllä silmien sopeutuminen valon muutoksiin voi kuitenkin olla hidastunutta tai selvästi heikentynyttä. Eli hän ei välttämättä pysty sopeutumaan samanlaiseen valon muutokseen kuin normaalinäköinen, vaikka hän saisi siihen huomattavasti enemmän aikaakin.

Häikäistymisherkkyys voi ilmentyä siis joko hidastuneena sopeutumisena valon lisäykseen, alentuneena rajana häikäistymiseen, minkä jälkeen silmä kuitenkin adaptoituu, tai totaalisena rajana valon määrässä.

4.2 Toiminnallinen näkö