• Asiantuntijapalvelut

  • Asiantuntijapalvelut

 
 

4.5 Ergonomia

Ergonomia tarkoittaa hyvää ja sopivaa toiminta- ja työympäristöä. Ergonomiaan kuuluu mm. esteetön tila, sopiva valaisu, helppo liikkuminen sekä asianmukaiset työkalut ja apuvälineet.

Päätetyöskentelyn yleistyessä ergonomiset näkökohdat ovat alkaneet huomattavasti korostua. Ihmisen vartaloa ei ole luotu pitkään staattiseen työskentelyyn. Ei ole luonnollista istua tunnista toiseen paikallaan tuijottamassa pientä ruutua.

Erityisesti heikkonäköisten ergonomiset ongelmat ovat muussakin lähityöskentelyssä olleet tiedossa jo pitkään. Ongelmana on yleensä lyhyt lukuetäisyys. Monesti tämä johtuu jo heikosta näöntarkkuudesta, jolloin henkilön täytyy katsoa kohdetta lähempää nähdäkseen sen.

Toisena syypäänä ergonomisiin ongelmiin heikkonäköisillä on käytössä olevat lukemisen apuvälineet. Käytännössä kaikki suurennuslasit vaativat jonkin verran normaalia pienemmän katseluetäisyyden, ja erityisesti tehokkaat suurennuslasit tekevät etäisyyden pieneksi. Tämä johtuu linssin polttovälistä. Ei siis ole sama, miltä etäisyydeltä suurennuslasia käyttää, vaan esim. voimakkaissa suurennuslaseissa etäisyys paperista on vain muutaman sentin. Ja samaten silmän täytyy olla hyvin lähellä linssiä. Usein näkeekin heikkonäköisen kyyristyvän luettavan tekstin päälle. Pitkään jatkuessaan tällainen työskentelyasento tuottaa aivan varmasti tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia.

Vastaavanlaisia ongelmia on heikkonäköisellä päätetyöntekijällä. Näytön etäisyyteen ja sen oikeaan paikkaan näönkäytön ohjaaja saa jatkuvasti puuttua. Edelleen liian usein näkee näytön seisovan pöytämallisen keskusyksikön päällä. Onneksi nykyään suurin osa tietokoneista on tornimallisia, jolloin vain harva nostaa päätteen keskusyksikön päälle. Näytön paikka ei normaalisti ole jalustalla vaan pöydällä - ja mieluumminkin hieman pöytäpintaa alempana. Poikkeuksena tästä ovat tietysti henkilöt, jotka matalan näöntarkkuutensa takia joutuvat katselemaan näyttöä todella läheltä. Tällöin näytön on luonnollisesti oltava korotettuna ja vedettynä lähemmäs. Näin heikkonäköinen henkilö pääsee kurottelusta ja kumartelusta. Suositukset näytön paikaksi ovatkin kahdenlaisia lähinnä näöntarkkuuden mukaan: Normaalilla tai heikohkolla näöntarkkuudella näytön paikka on selvästi suoraa katselinjaa alempana noin 50 - 60 cm:n etäisyydellä. Matalalla näöntarkkuudella näytön asettelu tulee sovittaa henkilön tilanteeseen - yleensä näyttö on korotettu ja vedetty huomattavan lähelle. Ihanteellinen tilanne on se, että etäisyys näytön eri kohtiin poikkeaa mahdollisimman vähän. Lisäksi yleensä on pyrittävä siihen, että henkilön ei tarvitse kurotella tai kumarrella nähdäkseen näyttöä hyvin. Aina tällaista ratkaisua ei kuitenkaan löydy, vaan täytyy tyytyä siihen, mikä on mahdollista järjestää.

Vielä jokin vuosi sitten muodissa olleet näppäintasot ovat myös tarpeettomia. Nykyään ajatellaan, että näppäimistön pitäisi olla vähintäänkin samalla tasolla näytön kanssa (tai mieluummin näyttö erillisellä lasketulla tasolla), ja pöydän alapintaan asennetut liukuvat näppäintasot aiheuttivat päinvastaisen tilanteen. Työtuolin korkeus sovitetaan luonnollisesti näppäimistön tason mukaan. Näppäimistön ollessa näyttöä alempana näyttö jää suhteessa liian korkealle.

Ihmisen pään ja niskan luonnollisessa asennossa katsesuunta suoraan seistessä on hieman alaviistoon noin neljän - viiden metrin päähän. Mikäli näytön asettelu pakottaa niskan toiseen asentoon - siis kääntämään katsesuunnan ylöspäin - ovat ongelmat valmiita. Niskan tulisi siis olla rentona ja pitkänä eikä suinkaan supistuneena ja lyhyenä.

Valitettavan usein työpaikkakäynnillä joudutaan koko työskentelyergonomian säätö aloittamaan alusta, koska usein ei ole ymmärretty, mitä ergonomiavaatimuksia näkemisen ongelmista seuraa tai mitkä työskentelyasennot ylipäätään ovat sopivia.

Työtasojen ja työskentelyasennon säädettävyys ovat tärkeitä seikkoja. Mikäli työpöytää ja tuolia on mahdollista säätää riittävästi, voi työntekijä itsekin etsiä sopivaa ergonomista ratkaisua. Ihmisen keho on kuitenkin lopulta se, jota tulee kuunnella työasentoa määritettäessä. Siksi mahdollisuus säätää itse asentoaan on tärkeä. Lisäksi työskentelyasennon muuttaminen silloin tällöin voi olla hyväksi. Näin hartiat eivät pääse lukkiutumaan vain yhteen tiettyyn asentoon. Työskentelyasentoa tulisikin muuttaa jopa useita kertoja päivässä. Parhaimmillaan työskentelyolosuhteet ovat sellaiset, että työntekijä voi vaikkapa nostaa jalat hetkeksi pöydälle.

Näönkäytön ohjaajan tehtävänä on keskittyä näköergonomiaan. Ergonomia on kuitenkin aina hyvin kokonaisvaltaista. Periaatteessa kuitenkin ideana on ratkaista ensinnäkin päätteen koko ja paikka - mikäli kyse on päätetyöntekijästä - ja suhteuttaa henkilön optiset ja muut apuvälineet niihin. Yleensä vähintäänkin kyseeseen tulee päätevoimakkuuden määrittäminen laseihin. Tässä optikko on ensiarvoisen tärkeä näönkäytön ohjaajan rinnalla. Täytyy myös huolehtia, että muu materiaali on sopivalla etäisyydellä. Monesti käytetään konsepti- tai kirjatelineitä. Lisäksi voidaan ajatella lukutelineen käyttöä työpöydällä, mikäli paperitavaraa täytyy käsitellä paljon. Myös sopiva valaistus on osa prosessia.

Näönkäytön ohjaajan tulee selvittää henkilön tyypilliset työtehtävät ja tyypilliset työskentelytavat. Lisäksi asiakkaan omat mieltymykset ratkaisevat usein aika paljon. Yleensä löydetään sopivat asiakasta tyydyttävät ratkaisut.

Jokaisen asiakkaan ergonomiaan tulisi kiinnittää riittävää huomiota; päätetyöntekijöillä tilanne vain korostuu selvästi. Myös lukutelevision käyttäjän ergonomia on selvitettävä kunnolla.