• Asiantuntijapalvelut

  • Asiantuntijapalvelut

 
 

6. Kuurosokeus

Kuurosokeudeksi kutsutaan kuulo- ja näkövammojen yhdistelmää. Kuurosokeus ei tarkoita täydellistä kuuroutta ja täydellistä sokeutta, vaan useimmilla kuurosokeilla on joko näön- tai kuulon jäänteitä, tai molempia.

Kuurosokeus vaikeuttaa elämää kokonaisvaltaisesti - ehkä kuitenkin voimakkaimmin kommunikaation ja tiedonsaannin alueella. Kommunikaatio voi olla joko puhetta tai viittomia, tai puhutun ja viitotun kielen yhdistelmää. Kommunikaatiomenetelmä on riippuvainen siitä, millä aisteilla henkilö vastaanottaa informaatiota.

Täysin kuurosokealla kommunikaatio on kädestä käteen viittomista. Lisäksi käyttöön tulee ottaa ns. sokeain tekniikat, esim. pistekirjoitus. Monille kuurosokeille valkoinen keppi on myös tärkeä apuväline. Joissain maissa kuurosokeilla on punavalkoinen keppi, Suomessa tällaista käytäntöä ei ole. Joillain opas on ainoa tae turvalliseen liikkumiseen.

Kuurosokeus voi olla synnynnäistä, periytyvää, tulehduksen aiheuttamaa tai esimerkiksi tapaturmaisesti syntynyttä. Huomiota on alettu kiinnittää myös vanhuksiin, joilla ikääntyminen on aiheuttanut näkö- ja kuulovamman. Kuurosokeat jaetaan syntymästään kuurosokeisiin ja myöhemmin kuurosokeutuneisiin.

Synnynnäistä kuurosokeutta voivat aiheuttaa raskauden aikaiset infektiot, kromosomihäiriöt tai muut raskauden aikaiset tai synnytyksessä tapahtuneet häiriöt. Osassa tapauksista syytä ei tiedetä. Kielellinen kehitys (viittomakieli, puhe) on osalla mahdollistunut aistijäänteiden avulla. Osalla taas kommunikaation oppiminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta neurologisten vammojen tai muiden sairauksien vuoksi. Vuorovaikutuksen tukeminen on kuurosokeana syntyneen kohdalla erityisen tärkeää.

Kuurosokeutuneiden ryhmässä Usherin oireyhtymä (Usherin syndrooma, Usher-syndrooma) on yleisin aiheuttaja. Usherin syndroomaan kuuluu sisäkorvan toiminnan häiriö ja retinitis pigmentosa. Usein kuurous on synnynnäistä tai kehittyy varhaislapsuudessa. Joillakin on puheen kautta toimivan kommunikaation mahdollistava kuulon jäänne. Näkövamma edistyy retinitis pigmentosalle tyypillisesti (katso luku 5.2. Retinitis pigmentosa).

Usherin syndrooman lisäksi on myös muita oireyhtymiä (joskin harvinaisia), joihin kuuluu retinitis pigmentosa ja sisäkorvakuurous. Usherin syndrooma periytyy peittyvästi. Se jakautuu kolmeen päätyyppiin kuulo- ja näkövamman laadun mukaan. Oireyhtymän tyypissä 1 henkilö on synnynnäisesti vaikeasti kuulovammainen. Kuulolaitteesta ei ole apua, ja kommunikointi tapahtuu viittomakielellä. Tasapainoelimen toiminta on häiriytynyt, joten kävelemään oppiminen voi viedä kauemmin. Aikuisiässä huimaus on tyypillistä. Hämäränäön ongelmat huomataan yleensä leikki-iässä.

Usherin oireyhtymän tyypissä 2 kuulovamma on lievempi, ja kuulolaitteen kanssa kommunikoidaan puhuen. Muutoksia verkkokalvossa saatetaan todeta ennen kouluikää.

Usherin oireyhtymän tyypissä 3 esiintyy vaihtelevan asteinen ja eri iässä alkavaa, etenevä kuulovamma. Tasapainoelimen toiminta voi olla huonontunut, ja muutokset silmissä voidaan todeta ennen kouluikää.

Katso myös

Aistikuvailu

Kirjallisuutta

Silmät ja näkeminen, L.Hyvärinen
Opas kuurosokeudesta, Suomen kuurosokeat ry

< Silmät ja näkeminen