• Asiantuntijapalvelut

  • Asiantuntijapalvelut

 
 

5.2 Matkustaminen

Matkustamisessa näkövammaisen pitää arvioida etukäteen, kuinka voi ennakkojärjestelyillä selvitä yksin ja missä asioissa tarvitsee oppaan.


Julkisissa kulkuvälineissä kuten lentokoneessa, bussissa ja junissa on apua saatavilla. Taksin voi aina tilata etukäteen tiettyyn aikaan ja paikkaan. Lentokoneissa on saattajatarpeesta hyvä ilmoittaa jo lippuja varatessa. Finnair merkitsee lippuvaraukseen tiedon, että asiakas on näkövammainen. Samoin opaskoiralle on varattava paikka etukäteen.

Lentokentälle saavuttaessa mennään matkatavaratiskille - taksilla liikuttaessa taksinkuljettaja saattaa tiskille. Tiskillä esitetään liput ja kerrotaan, että tarvitaan kenttäemännän palveluja. Kenttäemäntä opastaa näkövammaisen koneeseen ja taas toisessa päässä ulos, seuraavaan koneeseen, bussille tai taksille jatkosuunnitelmien mukaan. Lentokoneeseen vammaiset matkustajat menevät yleensä ensin, joten kentällä on syytä olla ajoissa.

Bussissa kannattaa jäädä istumaan kuljettajan läheisyyteen, jolloin apua on aina saatavilla. Kuljettajalle on syytä kertoa, millä pysäkillä aikoo jäädä pois. Matkahuollosta on mahdollista selvittää isommilla paikkakunnilla, miltä laiturilta bussi lähtee ja mihin bussi määränpäässä saapuu. Näin taksilla bussille meno ja bussilta nouto sujuu vaivattomasti.

Junissa on myös mahdollista saada saattopalvelua. Aivan kaikilla asemilla sitä ei ole saatavilla, mutta useimmiten konduktööri auttaa - asiasta on vain muistutettava. Oman paikan löytäminen voi tuottaa vaikeuksia. Näissä tilanteissa yleensä selviää rohkeasti kysymällä muilta matkustajilta. Junat ovat ainakin Suomessa hyvin standardisoituja, joten siellä voi opetella esimerkiksi vessassa käyntiä tai junavaunusta toiseen kulkemista. Myös paikkanumero-ongelman voi ratkaista laskemalla, jos ei halua kysyä sitä muilta matkustajilta.

Makuuvaunussa matkustaessa on hyvä pitää mukana esimerkiksi kumilenkkiä, joka on helppo sujauttaa ovenripaan merkiksi vaikka wc:hen lähtiessä, ja paluu omaan hyttiin onnistuu varmasti.

Kaupungeissa oikean bussin pysäyttäminen on ongelma. Apuvälinekeskuksesta on saatavilla magneettilevy, johon bussin numeron voi kiinnittää. Saatavilla on samantyyppisiä taksikylttejä.

Myös heikkonäköisen on syytä pitää valkoista keppiä mukanaan. Varsinkin matkustettaessa vieraalla paikkakunnalla tulee tilanteita, joissa näkeminen tuottaa vaikeuksia. Toiset matkustajat eivät voi tietää näkemisongelmista, jos mitään merkkiä ei ole näkyvillä.

Julkisiin kulkuvälineisiin on vammaisilla mahdollista saada erilaisia alennuslippuja vamman asteesta ja eläketilanteesta riippuen. Junissa on ainakin toistaiseksi voimassa erityisesti näkövammaisia koskeva säännös. Jos näkövammainen ostaa täysihintaisen lipun, pääsee saattaja ilmaiseksi. Näkövammaisuus on pyydettäessä todistettava esimerkiksi näkövammaiskortilla, joita näkövammaisyhdistykset myöntävät jäsenilleen.

Kotipaikkakunnallaan liikkumiseen näkövammaiset yleensä käyttävät vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua, mikä useimmiten on toteutettu taksipalveluna. Joillakin paikkakunnilla on käytössä palvelulinjoja. Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu tarkoittaa, että vaikeavammaisella on mahdollisuus saada työ- ja opiskelumatkojen lisäksi 18 yhdensuuntaista taksimatkaa kuukaudessa asiointiin ja virkistykseen. Itsenäinen, valkoisen kepin avulla liikkuminen on myös tärkeä taito. Parhaimmillaan erilaisia konsteja yhdistämällä näkövammainen voi päästä liikkumisessa varsin tasa-arvoiseen tilanteeseen.

< 5. Vuorovaikutus