• Asiantuntijapalvelut

  • Asiantuntijapalvelut

 
 

1. Näkövammaisuus

Näkövammaisuus määritellään yksilön näkemiselle asetettujen vaatimusten ja yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien suhteen.

Näkövammaisuus on yksilön näkökyvyn ja yhteiskunnan näkemiselle asettamien vaatimusten väliin jäävä ristiriita. Esimerkiksi visuaalisten opasteiden käyttö lisää näkövammaisuutta, koska kaikki eivät pysty vastaanottamaan visuaalista tietoa (Ojamo 2008:1). Toisaalta esimerkiksi liikennevalojen ja hissien ääniohjaus ja pakkausten pistemerkinnät vähentävät näkövammaisuutta, koska ne auttavat toimimaan liikennevaloissa ja hississä itsenäisesti ja lukemaan pakkausmerkinnät sormilla (Ruuskanen 2012:9). Läheiset ihmiset, kulttuuri ja yhteiskunta luovat mahdollisuuksia ja esteitä toimintakyvylle (Somerkivi 2005:41).

Lääketieteellinen tutkimus ja diagnoosi antavat tietoa näkövamman biologisista ja yksilöllisistä tekijöistä, mutta niiden avulla ei vielä pystytä kuvaamaan, kuinka henkilö toimii näkönsä avulla esimerkiksi oppitunnilla.

Toiminnalliset tekijät ja opiskeluympäristö voivat vähentää tai lisätä näkövamman vaikutuksia opiskelijan elämään. Voi olla, ettei opiskelija näe lukea, mutta pystyy liikkumaan itsenäisesti. Tai toisinpäin, jäljellä olevan tarkan näön avulla opiskelija kykenee lukemaan, mutta ei näe ympäristöään ja liikkuminen ja sosiaalinen vuorovaikutus tuottavat vaikeuksia. Toiminnallinen haitta riippuu paljon mm. yksilön elämäntilanteesta, tehtävistä ja ympäristöstä. (Ruuskanen 2012: 11-12)