• Asiantuntijapalvelut

  • Asiantuntijapalvelut

 
 

2.1 Näön tarkkuus

Näöntarkkuudella ( visus ) kuvataan, kuinka pieniä yksityiskohtia henkilö erottaa.


Näöntarkkuutta tutkitaan normaalisti 4-6 metrin etäisyydeltä käyttäen joko testitaulua, tai projektorilla heijastettuja testimerkkejä. Testimerkkiä nimitetään optotyypiksi. Perinteinen testimerkistö on ns. E-taulu, jossa henkilön tulee nähdä m E:n sakaroiden suunnat. Vastaavalla tavalla käytetään myös C-kirjaimen tyyppistä rengasta (Landoltin rengas). Useimmiten näöntarkkuuden testauksessa käytetään joko numeroita, tai kirjaimia. Käytössä on myös lapsille tarkoitettuja symbolitauluja.

Näöntarkkuutta ilmaistaan suhteellisilla arvoilla. Nuori tervesilmäinen henkilö erottaa viiden metrin matkalta hieman yli 7mm korkuisen testimerkin, jolloin hänen visuksensa on 1.0. Mikäli henkilön visus olisi 0.5, näkisi hän samalta matkalta kaksi kertaa suuremman testimerkin. Mikäli nähty testimerkki olisi kooltaan kymmenkertainen, eli n. 7cm, olisi visus 0.1.

Näöntarkkuus ilmoitetaan parhaalla lasikorjauksella saavutettuna arvona. Usein mitataan myös näöntarkkuus ilman lasikorjausta, jolloin puhutaan vapaasta visuksesta. Esim. Mikäli näöntarkkuus ilmoitettaisi ilman silmälaseja mitattuna, saavuttaisi hyvin moni miinuslasit omaava henkilö näkövammaisuuden rajan, koska myooppi ei kykene näkemään kauas tarkasti ilman lasikorjausta (katso luku 4. Taittovirheet / Myopia).

Normaalina visuksena pidetään tuloksia 0.8 ja 2.0 välillä. Normaalin raja on kuitenkin häilyvä. 1.0 on keskimääräinen normaalivisus. Hyvin moni saavuttaa visuksen 1.25. V. Näkövammaiseksi henkilö luokitellaan jos hänen näöntarkkuutensa lasikorjauksella paremmassa silmässä on vähemmän kuin 0.3.

Lähivisus tutkitaan erikseen käyttäen joko samantyyppisiä merkistöjä kuin kaukovisuksen mittauksessa, tai lähitestitauluja. Tekstin käyttö lähivisuksen tutkimisessa antaa kuvan toiminnallisesta näkemisestä. Normaalikokoisen tekstin lukemiseen riittää visus 0.5, joka vastaa fonttikokoa 7-9.

< Näön toiminnot