• Asiantuntijapalvelut

  • Asiantuntijapalvelut

 
 

4.2.12 Valontarve

Valontarve liittyy tilaan, toimintaan ja henkilön yksilön tarpeisiin.


Valontarve on yksi asia, jota mitataan, kun harkitaan näkövammaisen henkilön tarvetta kodin tai työpaikan valaistuksen parantamiseen. Valontarve ei liity pelkästään näkövammoihin, vaan jokaisella henkilöllä on jokin tietty valontarve. Mutta kohonnut valontarve tarkoittaa tilaa, jossa henkilö tarvitsee selvästi normaalia voimakkaampaa valaistusta nähdäkseen edes suhteellisen riittävästi.

Valontarve vaihtelee jo täysin normaalistikin näkevillä henkilöillä: toiset pystyvät työskentelemään hämärässä huoneessa ja toiset sytyttävät kaikki valot päälle.

Normaali keskimääräinen kotivalaistus liikkuu 50 - 200 luksin välillä. Toimistoympäristöissä valaistus on noin 200 - 800 luksia. Leikkaussalissa valoa on 10 000 - 20 000 luksia. Mitä tarkempaa työtä tehdään, sitä enemmän valoa tulee olla.

Kohdevalaistuksessa tavallisinen lukema on 1000 - 2000 luksia. Tällainen valoteho saavutetaan aivan normaalilla kohdevalaisimella. Kun kohdevalon tarve on voimakkaampi, valaisimen valinta on monesti ongelmallista. Erittäin suureen kohdevalon tarpeeseen ei markkinoilta tahdo löytyä riittävän tehokkaita valaisimia tai vähintäänkin tehokas valaisin on melko kallis.

Valon lisääminen siis yleensä parantaa näkemistä, ellei sitten kärsi voimakkaasta häikäistymisherkkyydestä. Heikkonäköisellä, jolla näöntarkkuus jo muutenkin on huono, voi lisävalon tarve olla hyvinkin huomattava. Joissain tapauksissa riittää, että kohdevalo on hyvä.

Toisinaan kuitenkin yleisvalon on oltava selkeästi normaalia voimakkaampaa. Niin ikään valontarve mitataan valohuoneessa. Parhaan näkemisen taso mitataan ja sitä verrataan normaalisilmäisen keskimääräiseen tulokseen.

Huomautus: Edellä kerrottua valohuonetta on tällä hetkellä Suomessa valitettavasti vain yksi Näkövammaisten Keskusliitossa Näkökeskus Visiossa. Käytännössä liian usein valaistusmuutoksiin päädytään näppituntumalta.

Toki joissakin tapauksissa ilman tutkimustakin havaitaan ilmeinen valon tarve. Kuitenkin valontarvearviossa törmätään toistuvasti tilanteeseen, jossa tutkittava sanoo tarvitsevansa erityisen paljon valoa mutta testissä mitattavissa olevaa näkemistä parantavaa tulosta ei havaita.

Kovin usein puheet suuresta valon tarpeesta perustuvatkin asiakkaan omaan tuntemukseen, joka ei tietenkään ole väärä tai valheellinen. Kyseessä on kaksi eri asiaa: parantaako valo mitattavasti näkemistä vai parantaako se näkemistä subjektiivisesti.

< 4.2 Toiminnallinen näkö